Tervehdys,
Ensimmäisen harjoituspäivän herätys tapahtui klo 06.00. Satakieli sirkutteli heti aamusta raikkaasti ja mies oli intoa täynnä ensimmäisen lenkin käynnistyessä klo 06.45. Tätä ennen oli pikakaurapuurot syöty ja tankattu myös nestettä. Edessä on kympin kevyt lenkki. Ulos astuessani oli jo erittäin valoisaa ja aurinko paistoi jo "mukavasti". Ei muuta kun menoksi. Jussin paikantimen kanssa oli aluksi käynnistysongelmia, mutta niistä selvittiin. Nyt on helppo juosta, kun ei tarvitse arvuutella matkan pituutta. Valitsin tutuimman reitin aamusta eli Itenistä Eldoretin suuntaan 5 km ja takaisin. Menomatka oli alamäkeä ja se sujui erittäin hyvin. Jussille tiedoksi, että olivat rakentaneet aitoja uusiksi ja niin valkoiset muovikassimerkit olivat poistuneet samalla. Aamuaurinko tuntui mukavalta, ei laisinkaan tuulta, mistä syystä paluun piti tapahtua helposti. Mutta kyllä nuo mäet laittavat puuskuttamaan, joten oli hiljennettävä tahtia. Ensimmäiseen kymppiin kului aikaa 51.10 eli maltoin juosta kevyesti - tai paremminkin mäet estivät vauhdin nostamisen! Ensimmäinen lenkki on melko onnellisetsi takana.
Sitten suihkuun ja uima-altaalle - vauh mikä olo! Aamupala kutsui. Puheen sorina otti suomalaisen vastaan ja istumapaikka löytyi. Aamupalaksi tarjoiltiin paahtoleipää, ananassiivuja ja vappumunkkien näköisiä pyörylöitä sekä vihreää paikallista keitettyä "pinaattimuhennosta", jota en usklaltanut ottaa, viime vuonna se sai vatsani sekaisin. Kyllä maistoi. Olihan eilisen illan maukas lihapata vielä sulatusvaiheessa vatsassa. Nyt nukkumaan pariksi tuniksi. Hyvin uni maittoi!
Klo 11.15 starttasin toiselle lenkilleni, nyt oli vuorossa 15 km:n kevyt pyrähdys :). Valitsin St.Patrickin koulun vierestä menevän reitin. Aluksi taival sujui rennosti Itenin keskustan kautta ja sieltä maanviljelysmaille. Upeita vihreitä maisemia. Minusta ympäristö on vihreämpi kuin viimeksi - hyvä näin. 7 km sujui OK, mutta sitten eteen tulevat suuremmat mäet alkoivat viedä voimia. Oli hiljennettävä tahtia kunnolla. Aurinko porotti siniseltä taivaalta saaden hikikarpalot näkyviin otsalle. Matkanteko alkoi tökkiä. Oli siis hiljennettävä vieläkin vauhtia. Ilmeisesti viime viikon flunssaan määrätty antibioottikuuri oli verottanut voimiani enemmän kuin arvelin. Lopulta pääsin takaisin Eldoret-Iten -tielle, jonka reunassa on helposti taivallettava levä polku. Mutta mäkeä oli edelleen vastassa. Loppuosassa yhtäkkiä kompastuin juurakkoon ja lensin eteenpäin hitaasti ja minulla oli aikaa miettiä lennossa, miten tulen alas jalkojani suojaten. Tulin sopivasti kyljelleni. Ei mihinkään naarmun naarmua, mutta ruskeana olin kuin muutaman viikon auringossa maannut auringonpalvoja ruosteisesta hiekasta. Onni onnettomuudessa, mikä oli varoituksen sana nostaa jalkoja eikä laahata niitä perässä. Aikaa lenkkiini kului noin 1.20. Melko paljon siis! Nyt suihku ja uinti maittoivat sekä tietenkin lounas. Lounaaksi tarjoiltiin riisiä ja porkkana-kasvispataa sekä keittiöväen leipomia sämpylöitä. Kyllä niillä vatsansa täyteen sai. Uni maittoi jälleen.
Klo 16.00 oli aika teehetken. Samalla ojensin tutulle kenialaiselle Sophie -siivoojalle tuliaiseni. Kas kummaa, hän kertoikin olevansa viimeistä päivää töissä, sillä hän aloittaa jonkin ajan kuluttua äitiysloman - päälle ei näkynyt iloinen tuleva perhetapahtuma ollenkaan. Pyysi käymään. Katsotaan ehdinkö? Harmi, että mukavin ja puheliain siivooja lähti! Lähetti Jussille paljon terveisiä.
Jarkko Hambergia en ole nähnyt vielä. Hän asustaa ruokalan toisella puolella. Minä pääsin uima-altaan viereen samaan rivitaloasuntolaan kuin olimme Jussin kanssa, nyt huoneeni numero on 24. Asustelen yksinäni kahden hengen huoneessa - ei ole ikävä kyllä puhekaveria!
Yritän liittää tekstieni yhteyteen myös kuvia maanantai-päivältä. Yllättäen olemme saaneet iltapäivällä muutaman sadekuuron, mikä raikastaa ilmaa. Samalla sähköt menivät poikki pariksi tunniksi. Klo 19.00 iltapala syötiin kynttilän ja öljylamppujen valossa tunnelmallisesti. Ruuaksi tarjoiltiin melko suomalista ruokaa eli keitettyjä perunoita ja paistettua kalaa, joka maistui silakalta. Todella hyvää! Vieressäni selin istui Jarkko - iloinen tapaaminen ja vaihdettiin pikaisesti kuulumisia. Hän on viettänyt leirillä aikaansa jo joulukuun lopusta ja aikoo treenata täällä toukokuuhun saakka. Hän käy parin viikon kuluttua Suomessa viikon verran ja palaa takaisin. On kuulemma parhaassa juoksukunnossa kuin koskaan elämässään. Hän on aikonut keskittyä vain ratamatkoihin jatkossa. Perästä kuullaan tuloksista, kunhan kisakausi alkaa. Iltapalalla tapasin myös paikan omistajat Pieterin ja hänen kenialaiset pinkojan Lornahin. Lornah on ikävä kyllä potenut pohjelihasvammaa lähes vuoden ja on joutunut juoksutreenit vaihtamaan salitreeneiksi. Lupasi lähteä juoksemaan kanssani joskus- vauh!
Siellä Koto-Suomessa kuulemma sataa lunta. Voikaa hyvin, minäkin yritän tämän rasituksen keskellä.
Huomiseen!
Terveisin,
Harri
Ensimmäisen harjoituspäivän herätys tapahtui klo 06.00. Satakieli sirkutteli heti aamusta raikkaasti ja mies oli intoa täynnä ensimmäisen lenkin käynnistyessä klo 06.45. Tätä ennen oli pikakaurapuurot syöty ja tankattu myös nestettä. Edessä on kympin kevyt lenkki. Ulos astuessani oli jo erittäin valoisaa ja aurinko paistoi jo "mukavasti". Ei muuta kun menoksi. Jussin paikantimen kanssa oli aluksi käynnistysongelmia, mutta niistä selvittiin. Nyt on helppo juosta, kun ei tarvitse arvuutella matkan pituutta. Valitsin tutuimman reitin aamusta eli Itenistä Eldoretin suuntaan 5 km ja takaisin. Menomatka oli alamäkeä ja se sujui erittäin hyvin. Jussille tiedoksi, että olivat rakentaneet aitoja uusiksi ja niin valkoiset muovikassimerkit olivat poistuneet samalla. Aamuaurinko tuntui mukavalta, ei laisinkaan tuulta, mistä syystä paluun piti tapahtua helposti. Mutta kyllä nuo mäet laittavat puuskuttamaan, joten oli hiljennettävä tahtia. Ensimmäiseen kymppiin kului aikaa 51.10 eli maltoin juosta kevyesti - tai paremminkin mäet estivät vauhdin nostamisen! Ensimmäinen lenkki on melko onnellisetsi takana.
Sitten suihkuun ja uima-altaalle - vauh mikä olo! Aamupala kutsui. Puheen sorina otti suomalaisen vastaan ja istumapaikka löytyi. Aamupalaksi tarjoiltiin paahtoleipää, ananassiivuja ja vappumunkkien näköisiä pyörylöitä sekä vihreää paikallista keitettyä "pinaattimuhennosta", jota en usklaltanut ottaa, viime vuonna se sai vatsani sekaisin. Kyllä maistoi. Olihan eilisen illan maukas lihapata vielä sulatusvaiheessa vatsassa. Nyt nukkumaan pariksi tuniksi. Hyvin uni maittoi!
Klo 11.15 starttasin toiselle lenkilleni, nyt oli vuorossa 15 km:n kevyt pyrähdys :). Valitsin St.Patrickin koulun vierestä menevän reitin. Aluksi taival sujui rennosti Itenin keskustan kautta ja sieltä maanviljelysmaille. Upeita vihreitä maisemia. Minusta ympäristö on vihreämpi kuin viimeksi - hyvä näin. 7 km sujui OK, mutta sitten eteen tulevat suuremmat mäet alkoivat viedä voimia. Oli hiljennettävä tahtia kunnolla. Aurinko porotti siniseltä taivaalta saaden hikikarpalot näkyviin otsalle. Matkanteko alkoi tökkiä. Oli siis hiljennettävä vieläkin vauhtia. Ilmeisesti viime viikon flunssaan määrätty antibioottikuuri oli verottanut voimiani enemmän kuin arvelin. Lopulta pääsin takaisin Eldoret-Iten -tielle, jonka reunassa on helposti taivallettava levä polku. Mutta mäkeä oli edelleen vastassa. Loppuosassa yhtäkkiä kompastuin juurakkoon ja lensin eteenpäin hitaasti ja minulla oli aikaa miettiä lennossa, miten tulen alas jalkojani suojaten. Tulin sopivasti kyljelleni. Ei mihinkään naarmun naarmua, mutta ruskeana olin kuin muutaman viikon auringossa maannut auringonpalvoja ruosteisesta hiekasta. Onni onnettomuudessa, mikä oli varoituksen sana nostaa jalkoja eikä laahata niitä perässä. Aikaa lenkkiini kului noin 1.20. Melko paljon siis! Nyt suihku ja uinti maittoivat sekä tietenkin lounas. Lounaaksi tarjoiltiin riisiä ja porkkana-kasvispataa sekä keittiöväen leipomia sämpylöitä. Kyllä niillä vatsansa täyteen sai. Uni maittoi jälleen.
Klo 16.00 oli aika teehetken. Samalla ojensin tutulle kenialaiselle Sophie -siivoojalle tuliaiseni. Kas kummaa, hän kertoikin olevansa viimeistä päivää töissä, sillä hän aloittaa jonkin ajan kuluttua äitiysloman - päälle ei näkynyt iloinen tuleva perhetapahtuma ollenkaan. Pyysi käymään. Katsotaan ehdinkö? Harmi, että mukavin ja puheliain siivooja lähti! Lähetti Jussille paljon terveisiä.
Jarkko Hambergia en ole nähnyt vielä. Hän asustaa ruokalan toisella puolella. Minä pääsin uima-altaan viereen samaan rivitaloasuntolaan kuin olimme Jussin kanssa, nyt huoneeni numero on 24. Asustelen yksinäni kahden hengen huoneessa - ei ole ikävä kyllä puhekaveria!
Yritän liittää tekstieni yhteyteen myös kuvia maanantai-päivältä. Yllättäen olemme saaneet iltapäivällä muutaman sadekuuron, mikä raikastaa ilmaa. Samalla sähköt menivät poikki pariksi tunniksi. Klo 19.00 iltapala syötiin kynttilän ja öljylamppujen valossa tunnelmallisesti. Ruuaksi tarjoiltiin melko suomalista ruokaa eli keitettyjä perunoita ja paistettua kalaa, joka maistui silakalta. Todella hyvää! Vieressäni selin istui Jarkko - iloinen tapaaminen ja vaihdettiin pikaisesti kuulumisia. Hän on viettänyt leirillä aikaansa jo joulukuun lopusta ja aikoo treenata täällä toukokuuhun saakka. Hän käy parin viikon kuluttua Suomessa viikon verran ja palaa takaisin. On kuulemma parhaassa juoksukunnossa kuin koskaan elämässään. Hän on aikonut keskittyä vain ratamatkoihin jatkossa. Perästä kuullaan tuloksista, kunhan kisakausi alkaa. Iltapalalla tapasin myös paikan omistajat Pieterin ja hänen kenialaiset pinkojan Lornahin. Lornah on ikävä kyllä potenut pohjelihasvammaa lähes vuoden ja on joutunut juoksutreenit vaihtamaan salitreeneiksi. Lupasi lähteä juoksemaan kanssani joskus- vauh!
Siellä Koto-Suomessa kuulemma sataa lunta. Voikaa hyvin, minäkin yritän tämän rasituksen keskellä.
Huomiseen!
Terveisin,
Harri
