Harri on tulossa aamun reippaalta kympiltä tyytyväisenä. Kymppi sujui samaan tahtiin kuin muutama päivä sitten kova kymppi. Kunto sen kun nousee. Fiilis on korkealla. Juoksuohjelma on osunut nappiin!
Askel tuntuu kevyeltä. Antoisa kokemus jälleen. Kyllä on kiva palata Suomeen kotiin ja töihin ja päästä normaaliin elämänrytmiin. Tästä on hyvä jatkaa myös juoksua :)
Korvapuusteja tarjolla tänään päivällisellä. Vastaleivotut pullat maistuivat muillekin leiriläisille kuin vain suomalaiselle.
HATC:in pirteä ja tarmokas Sophie -siivooja saattui tulemaan minua tänää vastaan Itenissä käydessäni. Kiva oli tavata vielä häntä. Sophie jäi äitiyslomalle noin viikon kuluttua siitä, kun saavuin leirikeskukseen.Tervehdys,
Now its is over! Upea tunne saada koko juoksuohjelma vedetyksi ilman mitään haavereita tai takapakkia. Olin erittäin iloinen juoksuleirin onnistumiseen, mitä osoitti myös tämän päivän juoksut.
Reipas kymppi
Heräsin aamulla klo 06:00 ja suoritin aamutoimet niin, että olin juoksutamineissa jo klo 06:45. Suuntana Eldoret asfalttitietä 5 km ja takaisin. Kyseessä oli reipas kymppi. Alamäki osuus kulki erittäin helposti ja siksi annoin jalkojen viedä vinhaa vauhtia eteenpäin. Puolivälin eli 5 km:n aika oli 19:37 - vaude, mikä aika. Sitten vain samaa tahtia takaisin. Ylämäkiosuus kysyi voimia paljon enemmän ja vauhti myös hidastui. Sain kuitenkin ponnisteltua viimeisetkin mäet melko mukavasti ylös, niinpä toisen puoliskon aika oli 22:17 eli yhteensä 41:54 - sekunnin nopeampi kuin kuusi päivää sitten juoksemani kova kymppi. Mies näyttää olevan todella hyvässä kunnossa - yes! Ilmeisesti olen palautunut hyvin edellisten viikkojen aikana juoksemistani lenkeistä. Tähän on hyvä ladata lisää Suomessa! Nyt suihkuun ja aamupalalle.
Kevyt 8 km
Lepäilin runsaan tunnin ja sitten vein viimeiset kortit Itenin postiin. Klo 11:30 olin jälleen valmiina juoksemaan - nyt oli kyseessä leiriohjelmani viimeinen lenkki, kevyt 8 km. Olimme sopineet Helenin kanssa, että hän poimii minut leirikeskuksesta juostuaan ensin n. 12 km. Ja niin myös kävi. Juoksimme urheilukentän suuntaan ja sieltä kaartaen maalaismaisemaan 4,2 km ja paluu Iten-Eldoret -maantielle, josta suuntasimme leirikeskukseen, yhteensä 8 km. Melko vinhaa vauhtia kuljimme koko ajan vauhdin ollessa 4:30-5:30 riippuen reitin profiilista. Sain vielä intoa lisätä vauhtia viimeisen kahden km:n kohdalla, niinpä loppuaika oli niinkin hyvä kuin 37:36. Hyvin kulkee! Sitten lounaalle, jossa tarjoiltiin kalakeittoa ja sämpylöitä sekä sallaattia (kurkku-tomaatti-sipuli-kaali). Kyllä maittoi. Pieneksi toviksi lepäämään ja sitten tunniksi aurinkoon (kun vielä se oli mahdollista).
Pullat hyvät leivotaan ...
Keittiöväki pyysi minua leipomaan heidän kanssaan korvapuusteja (kuten leivoimme vuosi sitten). Olin tuonut kaardemunnan ja kuivahiivan Suomesta. Joten ei muuta kuin taikinaa tekemään. Taikinan kohottamisen jälkeen kaulintaa ja sörsselit sisään ja niinpä pellillä oli pika puolin korvapuusteja melkoinen määrä. Samalla leivottiin bostonkakkua lopusta taikinasta. Hyvä pullan tuoksu kantautui nenään, joten korvapuustit olivat valmiita. Kello näytti olevan jo 18:30, joten puolen tunnin kuluttua saamme nauttia päivällistä, jota kokki ja apurit koko ajan valmistivat. Maggy oli minun apuna. Dorkas oli sairastunut ilmeisesti flunssaan ja oli siten "pelistä" poissa. Keittiöväen mielestä korvapuustit maistuivat hyviltä.
Kävin aloittamassa pakkaamisen huioneessani ja sitten palasin ruokalaan syömään. Saimme tänään uunissa paistettuja liuskeperunoita, kanakastiketta ja pinaattimuhennosta sekä tietenkin jäliruuaksi teen tai kahvin kanssa korvapuusteja.
Pakkaaminen ja lähtö HATC:ista
Mietin missä järjestyksessä teen loppuvalmistelut. Päätin ensin kirjoittaa blogin tältä päivältä ja sitten vasta pakata loppuun. En tiedä miten kaiken saan mahtumaan matkalaukkuun, kun on tuota uutta tavaraa ilmaantunut mukaan matkan varrelta. Sen teen minkä pystyn. Onhan tässä vielä pari tuntia jäljellä lauantaita. Huomenna sunnuntaina aamulla klo 07:20 HATC:in kuski Barnaba kyyditsee sekä minut että liettualaisen Rasan Eldoretin lentokentälle, josta Rasa jatkaa omaa reittiään Liettuaan ja minä puolestani Lontooseen yhdeksi yöksi. Sitten maanantaina aamulla lähtee lentokone Lontoosta kohti Helsinkiä, josta vielä on parin tunnin bussimatka Tampereelle. Olen joskun klo 15:00 jälkeen Tampereella. Kiva on palata kotiin ja töihin - tapaamisiin!
KIITOKSET
On ollut ilo tänään päättää juoksuohjelmaani, koska kaikki harjoiotukset ovat sujuneet ohjelman mukaisesti ja tulosten perusteella juoksukunto on mukavasti kohonnut. Kyseessä oli aivan sama ohjelma kuin viime vuonna. Tuntui hyvältä saada tänään manageri Micheliltä viesti: "Huikea loppu onnistuneelle leirille!" Näin minusta itsestänikin tuntuu. Fiilis on korkealla ja tuntuu, että voisin hetimmiten mennä maratonin lähtöviivalle. Michelin ohjelma oli vaativa ja perustui vauhdin kasvattamiseen maratonilla. Ohjelma sisälsi lukuisia kevyitä, reippaita ja kovia kymppejä ja vetoja ripoteltuna pitkin viikkoja unohtamatta tietenkään pitkän pitkiä lenkkejä. Lämmin kiitos Michelille sekä ohjelman laadinnasta, että ohjauksesta koko leirin ajan tekstiviestein. Samoin Jussille, juoksijakaverilleni, kiitokset koko leirin ajan antamastasi tuesta ja opastuksesta - sinä olet saanut minun kautta uudelleen kokea tämän HATC:in "ihanuuden" eli juoksijan taivaan.
Tässä vaiheessa haluan kiittää omaa vaimoani Ullaa sekä koko perhettä sekä työpaikkaani, että soitte minulle jälleen mahdollisuuden yrittää nostaa juoksukuntoa Kenian korkean paikan leirillä Itenissä. Tarkoitus on juosta kahden viikon kuluttua puolimaraton Hollanissa Haagissa, joten perästä kuuluu, miten olen onnistunut treenaamisessa ja viimeistelyssä.
Neljä viikkoa on pitkä aika - mutta se kului erittäin nopeasti HATC:issa ystävällisen väen ja leirin muiden juoksijoiden kanssa. On ollut antoisaa kokea, miten huippujuoksijat harjoittelevat näissä korkeuksissa. Treeniohjelman läpikäynti on tuottanut hikeä ja rasitusta, mutta myös nautintoa ja tyytyväisyyttä harjoitusten onnistuessa sekä oman juoksukunnon kehittyessä.
Lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet seurata blogiani koko neljän viikon ajan. Toivon, että olette saaneet blogini välityksellä edes osittain elää mukana treenaamisessani Itenin High Altitude Training Centerissä. Seuraavaksi tietenkin kaikki jäämme odottamaan, mitä tapahtuu juoksukunnolleni palattuani Suomen pakkasiin. Sanovat, että lenkkien suorittamisen pitäisi olla helpompaa ja kevyempää korkean paikan jakson jälkeen - katsotaan? Viime vuosi oli minulle erittäin tuloksekas, kuten muistanette blogini ensimmäisen päivän teksteistä. Tänä vuonna toivon puolimaratonin ajan alkavan 1:19 ja maratonin tuloksen lähestyvän 2:50:tä. Jotta näihin aikoihin yllän, on vielä paljon tehtävää myös Suomessa, mutta näistä kuulette sitten myöhemmin muuta kautta.
Toivottavasti osa Varalan Maratonklubin väestä olette seuranneet myös blogiani ja mahdollisesti kiinnostutte jatkossa lähtemään Keniaan tai muualle korkean paikan leirille ja kokemaan saman kuin minä - suosittelen lämpimästi!
On hiukan haikeaa sanoa: Kiitos seurasta, iloisiin näkemisiin ja kuulumisiin Suomessa.
Päätän nyt selostukseni Keniasta tähän (kuvia ja videon pätkiä saatan vielä lisätä myöhemmin blogiini, joten käykää katsomassa).
Suomeen palaan ensi maanataina 28.2. iltapäivällä. Töihin palaan tiistaina 1.3. Joten pian nähdään!
Hyvää viikonlopun jatkoa ja antoisaa alkavaa viikkoa kaikille!
Iloisiin tapaamisiin!
Terveisin,
Harri
Now its is over! Upea tunne saada koko juoksuohjelma vedetyksi ilman mitään haavereita tai takapakkia. Olin erittäin iloinen juoksuleirin onnistumiseen, mitä osoitti myös tämän päivän juoksut.
Reipas kymppi
Heräsin aamulla klo 06:00 ja suoritin aamutoimet niin, että olin juoksutamineissa jo klo 06:45. Suuntana Eldoret asfalttitietä 5 km ja takaisin. Kyseessä oli reipas kymppi. Alamäki osuus kulki erittäin helposti ja siksi annoin jalkojen viedä vinhaa vauhtia eteenpäin. Puolivälin eli 5 km:n aika oli 19:37 - vaude, mikä aika. Sitten vain samaa tahtia takaisin. Ylämäkiosuus kysyi voimia paljon enemmän ja vauhti myös hidastui. Sain kuitenkin ponnisteltua viimeisetkin mäet melko mukavasti ylös, niinpä toisen puoliskon aika oli 22:17 eli yhteensä 41:54 - sekunnin nopeampi kuin kuusi päivää sitten juoksemani kova kymppi. Mies näyttää olevan todella hyvässä kunnossa - yes! Ilmeisesti olen palautunut hyvin edellisten viikkojen aikana juoksemistani lenkeistä. Tähän on hyvä ladata lisää Suomessa! Nyt suihkuun ja aamupalalle.
Kevyt 8 km
Lepäilin runsaan tunnin ja sitten vein viimeiset kortit Itenin postiin. Klo 11:30 olin jälleen valmiina juoksemaan - nyt oli kyseessä leiriohjelmani viimeinen lenkki, kevyt 8 km. Olimme sopineet Helenin kanssa, että hän poimii minut leirikeskuksesta juostuaan ensin n. 12 km. Ja niin myös kävi. Juoksimme urheilukentän suuntaan ja sieltä kaartaen maalaismaisemaan 4,2 km ja paluu Iten-Eldoret -maantielle, josta suuntasimme leirikeskukseen, yhteensä 8 km. Melko vinhaa vauhtia kuljimme koko ajan vauhdin ollessa 4:30-5:30 riippuen reitin profiilista. Sain vielä intoa lisätä vauhtia viimeisen kahden km:n kohdalla, niinpä loppuaika oli niinkin hyvä kuin 37:36. Hyvin kulkee! Sitten lounaalle, jossa tarjoiltiin kalakeittoa ja sämpylöitä sekä sallaattia (kurkku-tomaatti-sipuli-kaali). Kyllä maittoi. Pieneksi toviksi lepäämään ja sitten tunniksi aurinkoon (kun vielä se oli mahdollista).
Pullat hyvät leivotaan ...
Keittiöväki pyysi minua leipomaan heidän kanssaan korvapuusteja (kuten leivoimme vuosi sitten). Olin tuonut kaardemunnan ja kuivahiivan Suomesta. Joten ei muuta kuin taikinaa tekemään. Taikinan kohottamisen jälkeen kaulintaa ja sörsselit sisään ja niinpä pellillä oli pika puolin korvapuusteja melkoinen määrä. Samalla leivottiin bostonkakkua lopusta taikinasta. Hyvä pullan tuoksu kantautui nenään, joten korvapuustit olivat valmiita. Kello näytti olevan jo 18:30, joten puolen tunnin kuluttua saamme nauttia päivällistä, jota kokki ja apurit koko ajan valmistivat. Maggy oli minun apuna. Dorkas oli sairastunut ilmeisesti flunssaan ja oli siten "pelistä" poissa. Keittiöväen mielestä korvapuustit maistuivat hyviltä.
Kävin aloittamassa pakkaamisen huioneessani ja sitten palasin ruokalaan syömään. Saimme tänään uunissa paistettuja liuskeperunoita, kanakastiketta ja pinaattimuhennosta sekä tietenkin jäliruuaksi teen tai kahvin kanssa korvapuusteja.
Pakkaaminen ja lähtö HATC:ista
Mietin missä järjestyksessä teen loppuvalmistelut. Päätin ensin kirjoittaa blogin tältä päivältä ja sitten vasta pakata loppuun. En tiedä miten kaiken saan mahtumaan matkalaukkuun, kun on tuota uutta tavaraa ilmaantunut mukaan matkan varrelta. Sen teen minkä pystyn. Onhan tässä vielä pari tuntia jäljellä lauantaita. Huomenna sunnuntaina aamulla klo 07:20 HATC:in kuski Barnaba kyyditsee sekä minut että liettualaisen Rasan Eldoretin lentokentälle, josta Rasa jatkaa omaa reittiään Liettuaan ja minä puolestani Lontooseen yhdeksi yöksi. Sitten maanantaina aamulla lähtee lentokone Lontoosta kohti Helsinkiä, josta vielä on parin tunnin bussimatka Tampereelle. Olen joskun klo 15:00 jälkeen Tampereella. Kiva on palata kotiin ja töihin - tapaamisiin!
KIITOKSET
On ollut ilo tänään päättää juoksuohjelmaani, koska kaikki harjoiotukset ovat sujuneet ohjelman mukaisesti ja tulosten perusteella juoksukunto on mukavasti kohonnut. Kyseessä oli aivan sama ohjelma kuin viime vuonna. Tuntui hyvältä saada tänään manageri Micheliltä viesti: "Huikea loppu onnistuneelle leirille!" Näin minusta itsestänikin tuntuu. Fiilis on korkealla ja tuntuu, että voisin hetimmiten mennä maratonin lähtöviivalle. Michelin ohjelma oli vaativa ja perustui vauhdin kasvattamiseen maratonilla. Ohjelma sisälsi lukuisia kevyitä, reippaita ja kovia kymppejä ja vetoja ripoteltuna pitkin viikkoja unohtamatta tietenkään pitkän pitkiä lenkkejä. Lämmin kiitos Michelille sekä ohjelman laadinnasta, että ohjauksesta koko leirin ajan tekstiviestein. Samoin Jussille, juoksijakaverilleni, kiitokset koko leirin ajan antamastasi tuesta ja opastuksesta - sinä olet saanut minun kautta uudelleen kokea tämän HATC:in "ihanuuden" eli juoksijan taivaan.
Tässä vaiheessa haluan kiittää omaa vaimoani Ullaa sekä koko perhettä sekä työpaikkaani, että soitte minulle jälleen mahdollisuuden yrittää nostaa juoksukuntoa Kenian korkean paikan leirillä Itenissä. Tarkoitus on juosta kahden viikon kuluttua puolimaraton Hollanissa Haagissa, joten perästä kuuluu, miten olen onnistunut treenaamisessa ja viimeistelyssä.
Neljä viikkoa on pitkä aika - mutta se kului erittäin nopeasti HATC:issa ystävällisen väen ja leirin muiden juoksijoiden kanssa. On ollut antoisaa kokea, miten huippujuoksijat harjoittelevat näissä korkeuksissa. Treeniohjelman läpikäynti on tuottanut hikeä ja rasitusta, mutta myös nautintoa ja tyytyväisyyttä harjoitusten onnistuessa sekä oman juoksukunnon kehittyessä.
Lämmin kiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet seurata blogiani koko neljän viikon ajan. Toivon, että olette saaneet blogini välityksellä edes osittain elää mukana treenaamisessani Itenin High Altitude Training Centerissä. Seuraavaksi tietenkin kaikki jäämme odottamaan, mitä tapahtuu juoksukunnolleni palattuani Suomen pakkasiin. Sanovat, että lenkkien suorittamisen pitäisi olla helpompaa ja kevyempää korkean paikan jakson jälkeen - katsotaan? Viime vuosi oli minulle erittäin tuloksekas, kuten muistanette blogini ensimmäisen päivän teksteistä. Tänä vuonna toivon puolimaratonin ajan alkavan 1:19 ja maratonin tuloksen lähestyvän 2:50:tä. Jotta näihin aikoihin yllän, on vielä paljon tehtävää myös Suomessa, mutta näistä kuulette sitten myöhemmin muuta kautta.
Toivottavasti osa Varalan Maratonklubin väestä olette seuranneet myös blogiani ja mahdollisesti kiinnostutte jatkossa lähtemään Keniaan tai muualle korkean paikan leirille ja kokemaan saman kuin minä - suosittelen lämpimästi!
On hiukan haikeaa sanoa: Kiitos seurasta, iloisiin näkemisiin ja kuulumisiin Suomessa.
Päätän nyt selostukseni Keniasta tähän (kuvia ja videon pätkiä saatan vielä lisätä myöhemmin blogiini, joten käykää katsomassa).
Suomeen palaan ensi maanataina 28.2. iltapäivällä. Töihin palaan tiistaina 1.3. Joten pian nähdään!
Hyvää viikonlopun jatkoa ja antoisaa alkavaa viikkoa kaikille!
Iloisiin tapaamisiin!
Terveisin,
Harri
