Tervehdys,
Tänään on jo torstai ja toivoa täynnä. Kyllä nämä päivät alkavat kulua nopeasti ja muistan, että päivien kuluminen vain nopeutuu ajan myötä.
Aamutreeni
Viime yönä emme saaneet sadetta, joten maasto oli heti aamusta juoksukelpoista. Aamurutiinien jälkeen suuntasin klo 06.45 kevyelle 8 km:n lenkille, joka kulki urheilukentän tietä myöden. Reisissä alkaa jo vaikuttaa useamman päivän juoksut. Yritän saada iltapäiväksi hieronnan – katsotaan onnistunko? Ympärillä peltomaisemaa ja tien varressa olevista pensaista ja kukista on edelleen osa loistossaan. Ilmeisesti parin yön sateet ovat kukkimista edistäneet. Matka sujuu mukavan kevyesti syketason ollessa 120-134 riippuen reitin raskaudesta aikaan 46:50. Reitin varrella minut pysäytti Tarus –niminen kenialainen ja kertoi tuntevansa minut vuoden takaa. No sittenhän minäkin hänet tunnistin. Kertoi saaneensa vuosi sitten Jarkolta lenkkarit, joihin oli erittäin tyytyväinen. Tänä aamuna jäi enemmän aikaa uimiseen ennen aamupalaa. Nautin yksinäni 25 m:n altaan viileässä vedessä polskuttelusta.
Aamupala ja –turinat
Aamupalaksi saimme kaurahiutaleita, uusia sämpylöitä, munakokkelia ja appelsiinin paloja. Aamupala venähti vähän pidemmäksi, koska satuin istumaan kahden englantilaisen valmentajan ja hollantilaisen naisjuoksijan pöydässä. Brittejä on täällä melko suuri joukko n. 10 nuorta urheilijaa ja nuo kaksi valmentajaa. Keskustelimme ryhmän huippunaismaratoonarista, joka muutama vuosi sitten juoksi vain huvikseen maratoneja yli 3 tunnin aikaan. Sitten toinen näistä valmentajista bongasi neidon ja alkoi opastaa hänelle maratonharjoittelun niksejä. Mukaan tulivat myös vierailut korkean paikan leireillä ja lisäksi kyseisellä maratoonarilla on nykyään korkeanilmanalan teltta kotona. Tulokset ovat nousseet huimasti viimeisen kahden vuoden aikana. Viime vuonna kyseinen Helen pinkoi maratonin jo aikaan 2:37 ja tavoitteena on juosta tulevalla kaudella 2:33. Valmentaja totesi suurena apuna olleen juuri nuo korkeanpaikan leirit ja teltassa oleskelut. Kuulemma Paula Radcliffen menestyksen salaisuus on jo monena vuonna ollut harjoittelu ja asustaminen korkeuksissa mm. St. Moritzissa. Joten oikealla tiellä on meikämannekin harjoittelun osalta!
Keskipäivän reipas kymppi
Runsaan tunnin levon jälkeen lähdin klo 11:15 reippaalle 10 km:lle Eldoretin suuntaan polkua pitkin. Alamäkeä onnistuin juoksemaan yllättävän ripeästi 4:30-5:00 minuutin kilometrivauhdilla; kello näytti 5 km:n kohdalla 23:20. Tämän jälkeen palasin ylämäkeä takaisin ja pyrin vauhdin edelleen pitämään reippaana, nyt nopeus vaihteli 4:45-5:30 välillä. Seitsemän kilometrin kohdalla minua tuli kirittämään kenialainen William –kaveri, jonka kanssa matka taittui mukavasti loppuaikaan 48:50 (eli 5 km:n ylämäkiosuus taittui aikaan 25:30). Olin erittäin tyytyväinen juoksuuni. Koin, että paikat avautuivat kunnolla. Tähän on hyvä ladata lisää! Michel manageri kyllä jo viestitti, että malta, malta – ja on aivan oikeassa! Ja sitten vilvoittelemaan altaalle ja lounaalle.
Ruokailua ja hierontaa
Yllä on kuva leirikeskuksen toimisto- ja ruokalarakennuksesta.
Tänään on jo torstai ja toivoa täynnä. Kyllä nämä päivät alkavat kulua nopeasti ja muistan, että päivien kuluminen vain nopeutuu ajan myötä.
Aamutreeni
Viime yönä emme saaneet sadetta, joten maasto oli heti aamusta juoksukelpoista. Aamurutiinien jälkeen suuntasin klo 06.45 kevyelle 8 km:n lenkille, joka kulki urheilukentän tietä myöden. Reisissä alkaa jo vaikuttaa useamman päivän juoksut. Yritän saada iltapäiväksi hieronnan – katsotaan onnistunko? Ympärillä peltomaisemaa ja tien varressa olevista pensaista ja kukista on edelleen osa loistossaan. Ilmeisesti parin yön sateet ovat kukkimista edistäneet. Matka sujuu mukavan kevyesti syketason ollessa 120-134 riippuen reitin raskaudesta aikaan 46:50. Reitin varrella minut pysäytti Tarus –niminen kenialainen ja kertoi tuntevansa minut vuoden takaa. No sittenhän minäkin hänet tunnistin. Kertoi saaneensa vuosi sitten Jarkolta lenkkarit, joihin oli erittäin tyytyväinen. Tänä aamuna jäi enemmän aikaa uimiseen ennen aamupalaa. Nautin yksinäni 25 m:n altaan viileässä vedessä polskuttelusta.
Aamupala ja –turinat
Aamupalaksi saimme kaurahiutaleita, uusia sämpylöitä, munakokkelia ja appelsiinin paloja. Aamupala venähti vähän pidemmäksi, koska satuin istumaan kahden englantilaisen valmentajan ja hollantilaisen naisjuoksijan pöydässä. Brittejä on täällä melko suuri joukko n. 10 nuorta urheilijaa ja nuo kaksi valmentajaa. Keskustelimme ryhmän huippunaismaratoonarista, joka muutama vuosi sitten juoksi vain huvikseen maratoneja yli 3 tunnin aikaan. Sitten toinen näistä valmentajista bongasi neidon ja alkoi opastaa hänelle maratonharjoittelun niksejä. Mukaan tulivat myös vierailut korkean paikan leireillä ja lisäksi kyseisellä maratoonarilla on nykyään korkeanilmanalan teltta kotona. Tulokset ovat nousseet huimasti viimeisen kahden vuoden aikana. Viime vuonna kyseinen Helen pinkoi maratonin jo aikaan 2:37 ja tavoitteena on juosta tulevalla kaudella 2:33. Valmentaja totesi suurena apuna olleen juuri nuo korkeanpaikan leirit ja teltassa oleskelut. Kuulemma Paula Radcliffen menestyksen salaisuus on jo monena vuonna ollut harjoittelu ja asustaminen korkeuksissa mm. St. Moritzissa. Joten oikealla tiellä on meikämannekin harjoittelun osalta!
Keskipäivän reipas kymppi
Runsaan tunnin levon jälkeen lähdin klo 11:15 reippaalle 10 km:lle Eldoretin suuntaan polkua pitkin. Alamäkeä onnistuin juoksemaan yllättävän ripeästi 4:30-5:00 minuutin kilometrivauhdilla; kello näytti 5 km:n kohdalla 23:20. Tämän jälkeen palasin ylämäkeä takaisin ja pyrin vauhdin edelleen pitämään reippaana, nyt nopeus vaihteli 4:45-5:30 välillä. Seitsemän kilometrin kohdalla minua tuli kirittämään kenialainen William –kaveri, jonka kanssa matka taittui mukavasti loppuaikaan 48:50 (eli 5 km:n ylämäkiosuus taittui aikaan 25:30). Olin erittäin tyytyväinen juoksuuni. Koin, että paikat avautuivat kunnolla. Tähän on hyvä ladata lisää! Michel manageri kyllä jo viestitti, että malta, malta – ja on aivan oikeassa! Ja sitten vilvoittelemaan altaalle ja lounaalle.
Ruokailua ja hierontaa
Yllä on kuva leirikeskuksen toimisto- ja ruokalarakennuksesta.
Jussille tiedoksi, että HATC:in ruokatarjoilut ovat selvästi parantuneet. Nyt meille tarjoiltiin kanariisikeittoa, sämpylöitä ja salaattia, jossa oli kurkkua, tomaattia, kaalta, juustoa ja kinkun siivuja. Todella makoisa lounas, minkä jälkeen parin tunnin tirsat.
Klo 16:00 sain varatuksi itselleni hieronnan. Sama kaverini oli hieromassa jo viime vuonna meitä täällä HATC:issa. Jalkahieronta helpotti kipeytyneitä reisiä. Treenivaatteiden pesun jälkeen siirryin tietokoneen ääreen ja sitä tekstiä saatte tässä lukea.
Klo 16:00 sain varatuksi itselleni hieronnan. Sama kaverini oli hieromassa jo viime vuonna meitä täällä HATC:issa. Jalkahieronta helpotti kipeytyneitä reisiä. Treenivaatteiden pesun jälkeen siirryin tietokoneen ääreen ja sitä tekstiä saatte tässä lukea.
Klo 19.00 ei tarjottukaan pitzaa torstain tapaan päivällisellä, vaan spagettia ja broileri-makkara-kastiketta, keitettyjen porkkanoiden ja papujen kera sekä jälkiruuaksi vesimeloonin paloja. Usea otti toisenkin annoksen - paras kiitos Joona-kokille, joka on toiminut HATC:in kokkina vasta 3 kk.
Olemme saaneet nauttia tänäänkin auringosta ja sinisestä taivaasta. Mutta nyt klo 18 aikaan on alkanut kerääntyä tummia pilviä taivaalle, joten sadetta on jälleen odotettavissa yöllä. Lämpötila on ollut melko siedettävä n. 24-26 astetta siis Celsiusta keskellä päivää ja vilvoittavaa tuulta.
Minkälainen ilma siellä Suomessa mahtaa olla – heittäkää kommentteja!
Hyvää loppuviikkoa kaikille!
Terveisin,
Harri
Olemme saaneet nauttia tänäänkin auringosta ja sinisestä taivaasta. Mutta nyt klo 18 aikaan on alkanut kerääntyä tummia pilviä taivaalle, joten sadetta on jälleen odotettavissa yöllä. Lämpötila on ollut melko siedettävä n. 24-26 astetta siis Celsiusta keskellä päivää ja vilvoittavaa tuulta.
Minkälainen ilma siellä Suomessa mahtaa olla – heittäkää kommentteja!
Hyvää loppuviikkoa kaikille!
Terveisin,
Harri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti