Tervehdys,
Täällä kello näyttää 12:15 ja odottelen lounaalle pääsyä. Ei kylläkään ole vielä kova nälkä, koska eilisen grillijuhlan käristetyt lihat (lammas ja kana) antavat vielä voimaa. Minulla on takana tämän aamun aikainen 15 km:n kevyt lenkki alkaen klo 06:30 auringon aloittaessa nousuaan. Satakielet aloittavat laulunsa noihin aikoihin. Eilen illalla ja yöllä satoi roimasti vettä, joten kaikki hiekkapolut ja -tiet olivat vielä mudassa aamulla. Valitsin reitiksi asfaltoidun Iten-Eldoret -maantien. Eldoretin suuntaan 7,5 km kului alamäkeä melko helposti n. 5 min/km, mutta takaisin tullessa jouduin heivaamaan, sillä kyseessä oli kevyt lenkki. Melko voimallisesti sain juosta koko ajan ja sekunttari näytti aikaa 1.19.50 leirikeskukseen saapuessani. Sopeutuminen tähän ilmanalaan on alkanut melko hyvin. Parin tunnit tirsat olen jo ehtinyt ottaa lenkin jälkeen ja olo on pirteä.
Klo 12:30 lounaalle, jossa tarjoiltiin riisiä ja juurespataa sekä sämpylöitä. Istahdin pöytään, jossa istui nuorehko pariskunta; näyttivät olevan kihloissa. Tervehdykset osoittivat pariskunnan olevan Suomesta. Kyseessä ovat Joonas Pääkkönen ja Krista Saarinen. He asustavat Helsingin seudulla ja Saarinen kuuluu samaan klubiin kuin minä eli Varalan Maratonklubiin - maailma on pieni! He ovat matkanneet viikon ajan Keniassa ennen HATC:iin tuloa, jossa viettävät kuluvan viikon. Jarkko saapui seuraksemme. Yllä oleva kuva on otettu tästä hetkestä.
Iltapäivällä otin hetken aurinkoa uima-altaan reunalla. Saatuani itseni pitkäkseni auringonottotuoliin hätistin kärpästä leualtani, mutta se ei ollutkaan kärpänen vaan mehiläinen, joka pisti saman tien. Onneksi leuka ei ajettunut, eikä pisto muutenkaan vaivannut. Lisäksi yritin ladata valokuvia blogiin, siinä kuitenkaan onnistumatta, koska kenttää oli niukasti. Klo 15:00-15:45 vietin kuntosalilla, josta löytyy laitetta vähän joka lähtöön. Uusin ihmetyksen aihe on tuliterä Crosstraineri, joka on maksanut kuulemma maltaita. Kyllä tässä salissa kannattaa voimailla.
Innostun piipahtamaan Itenin keskustassa jalan kuvaten näkemääni - toivottavasti saan kuvat myös teidän ihailtavaksenne joskus. Pienten ostosten jälkeen palasin takaisin leirikeskukseen moottoripyöräkyydillä.
Klo 19:00 tarjoiltiin päivälliseksi tuttua zapatia (lettuja ja lihapataa), ugalia (maissipuurokakkuja) ja paikallista porkkanapinaattimuhennosta ja jälkiruuaksi appelsiinilohkoja. Kyllä tällä unen päästä kiinni saa!
Miten siellä jaksellaan? V-S ELY-keskus ei yhtä miestä ole kaivannut, ainakaan sähköpostien perusteella? Sen sijaan uskon, että kotona Tampereella Ulla-vaimo potee kyllä yksinäisyyttä. Ovatko talvikelit siellä parhaat mahdolliset ulkoiluun?
Hyvää yötä!
Täällä kello näyttää 12:15 ja odottelen lounaalle pääsyä. Ei kylläkään ole vielä kova nälkä, koska eilisen grillijuhlan käristetyt lihat (lammas ja kana) antavat vielä voimaa. Minulla on takana tämän aamun aikainen 15 km:n kevyt lenkki alkaen klo 06:30 auringon aloittaessa nousuaan. Satakielet aloittavat laulunsa noihin aikoihin. Eilen illalla ja yöllä satoi roimasti vettä, joten kaikki hiekkapolut ja -tiet olivat vielä mudassa aamulla. Valitsin reitiksi asfaltoidun Iten-Eldoret -maantien. Eldoretin suuntaan 7,5 km kului alamäkeä melko helposti n. 5 min/km, mutta takaisin tullessa jouduin heivaamaan, sillä kyseessä oli kevyt lenkki. Melko voimallisesti sain juosta koko ajan ja sekunttari näytti aikaa 1.19.50 leirikeskukseen saapuessani. Sopeutuminen tähän ilmanalaan on alkanut melko hyvin. Parin tunnit tirsat olen jo ehtinyt ottaa lenkin jälkeen ja olo on pirteä.
Klo 12:30 lounaalle, jossa tarjoiltiin riisiä ja juurespataa sekä sämpylöitä. Istahdin pöytään, jossa istui nuorehko pariskunta; näyttivät olevan kihloissa. Tervehdykset osoittivat pariskunnan olevan Suomesta. Kyseessä ovat Joonas Pääkkönen ja Krista Saarinen. He asustavat Helsingin seudulla ja Saarinen kuuluu samaan klubiin kuin minä eli Varalan Maratonklubiin - maailma on pieni! He ovat matkanneet viikon ajan Keniassa ennen HATC:iin tuloa, jossa viettävät kuluvan viikon. Jarkko saapui seuraksemme. Yllä oleva kuva on otettu tästä hetkestä.
Iltapäivällä otin hetken aurinkoa uima-altaan reunalla. Saatuani itseni pitkäkseni auringonottotuoliin hätistin kärpästä leualtani, mutta se ei ollutkaan kärpänen vaan mehiläinen, joka pisti saman tien. Onneksi leuka ei ajettunut, eikä pisto muutenkaan vaivannut. Lisäksi yritin ladata valokuvia blogiin, siinä kuitenkaan onnistumatta, koska kenttää oli niukasti. Klo 15:00-15:45 vietin kuntosalilla, josta löytyy laitetta vähän joka lähtöön. Uusin ihmetyksen aihe on tuliterä Crosstraineri, joka on maksanut kuulemma maltaita. Kyllä tässä salissa kannattaa voimailla.
Innostun piipahtamaan Itenin keskustassa jalan kuvaten näkemääni - toivottavasti saan kuvat myös teidän ihailtavaksenne joskus. Pienten ostosten jälkeen palasin takaisin leirikeskukseen moottoripyöräkyydillä.
Klo 19:00 tarjoiltiin päivälliseksi tuttua zapatia (lettuja ja lihapataa), ugalia (maissipuurokakkuja) ja paikallista porkkanapinaattimuhennosta ja jälkiruuaksi appelsiinilohkoja. Kyllä tällä unen päästä kiinni saa!
Miten siellä jaksellaan? V-S ELY-keskus ei yhtä miestä ole kaivannut, ainakaan sähköpostien perusteella? Sen sijaan uskon, että kotona Tampereella Ulla-vaimo potee kyllä yksinäisyyttä. Ovatko talvikelit siellä parhaat mahdolliset ulkoiluun?
Hyvää yötä!
Terveisin,
Harri
Harri
Täälläkin alkanut aurinko paistaa monena päivänä, mutta loska vähän ikävää. Kuulostaa siltä, että siellä riittää puuhailtavaa ja hyvät pöperöt aina tarjolla.
VastaaPoistaHauskaa lomailua!
T: Matte