Tervehdys,
Kello on 20.30, kun alan kirjoittaa blogiini tämän päivän kulkua. Illalla oli sähköt poikki jonkin aikaa ja myös Safaricomin yhteydessä oli joitakin ongelmia, koska en päässyt Internettiin. Mutta nyt homma taas skulaa.
Kirahvi-puisto -vierailu
Sovimme eilen illalla Jarkon kanssa menevämme keskiviikko-aamuna kirahvi-puistoon ja niin teimmekin. Klo 07:30 söimme aikaista aamupalaa ja sitten suuntasimme matatulla 16 km Eldoretin suuntaan. Autosta hypättyämme ulos suuntasimme juosten oikealle erkanevaa tietä. Tie oli melko kivinen ja autojen ohittaessa pöly leilaili ilmassa. Meillä molemmilla oli tämän päivän juoksuohjelmassa 15 km:n lenkki; Jarkolla kevyt ja minulla kevyt/reipas. Aloitimme rauhallisesti 5 min/km. Mutta melko pian vauhti vakiintui 4.30 min/km. Melko reipasta menoa minulle. Muutaman km:n juostuamme vastaamme tuli lähes 30:n kenialaisen juoksijan ryhmä melkoista vauhtia, coachi näytti istuvan autossa tyytyväisenä. Me jatkoimme matkaa n. 6 km:iin saakka, jolloin pääsimme Sergiotin kirahvi-puiston portille. Portinvartijalle esitettyämme asiamme hän avasi portin ja pyysi kävelemään seuraavalle portille 300 m:n päähän. Toinen portti avattiin ja annettuamme 500 Kenian shillinkiä kumpikin portinvartijalle, saimme mukaamme oppaan. Oppaan avulla avattiin kolmas portti ja niinpä olimme kirahvi-puistossa. Aurinko paistoi kuumasti; minulla on vähän liian kuuma asu päällä, mutta sitä on nyt turha valittaa tässä vaiheessa. Kävelimme eteenpäin melko levää hiekkatietä. Yhtäkkiä opas näytti oikealle kohti kukkulaa ja siellä näimme kaksi pitkää kaulaa pilkistämässä puiden seasta. Upeita otuksia nuo kirahvit! Yritimme lähemmäki, mutta kirahvit olivat valppaita ja pinkaisivat pakoon niin, että emme niitä enää nähneet.
Jatkoimme matkaa eteenpäin. Suuntasimme toista kukkulaa kohti heinikossa. Aina silloin tällöin pusikosta pinkaisi impala pakoon. Impala on metsäkauriin näköinen, mutta lihakkaampi versio siitä. Oppaan mukaan puistossa on kirahveja 13 kpl ja impaloita lukuisia kymmeniä. Muita suuria eläimiä puistossa ei ole. Samalla opas kertoo, että Sergoitin farmilla on maata monta sataa hehtaaria ja siellä viljellään maissia ja vehnää. Puistoon tullesamme näimme useita uusia traktoreita ja erilaisia työkoneita. Vauras maanviljelys- ja karjafarmi on kyseessä. Lehmiäkin on kuulemma 500 kpl, jotka lypsetään koneilla. Työntekijöitä tilalla on yhteensä 60, joten suuri työnantaja on kyseessä.
Jatkoimme heinikossa ja kivikossa eteenpäin. Yhtäkkiä edessämme kyyhötti kaksi kirahvia. Voi mahdotonta, miten uljaita eläimiä nämä ovat. Vahinko vaan, että säikkyvät ihmisiä. Sain otettua muutaman kuvan, jotka näette yllä. Jälleen impaloita siellä täällä. Mutta impalasta kuvan saanti vaatii taitoa, sillä ne ovat niin vikkeliä. Yhdestä onnistuin nappaamaan kuvan. Erotatteko yllä olevasta kuvasta impalan?
Palasimme samaa reittiä. Opas näytti nyt korkealle kukkulalle. Näimme aivan kukkulan huipulla pari kirahvia tähyilemässä meitä kohti. Pyysin opasta ottamaan meistä Jarkon kanssa kuvan, jossa kirahvien pitäisi näkyä kukkulalla - tarkkasilmäiset voivat löytää myös kirahvit kuvasta. Ihmeellistä, että noilla jaloilla kavuttaan kukkulan huipulle. Kuivan vuodenajan aikana kirahvit joutuvat etsimään ruokaa eli korkeita puita aina ylempää ja ylempää, kunnes sadekausi saattaa alavammilla mailla olevan kasvillisuuden jälleen vihertämään. Tällöin kirahveja alkaa näkyä useammin myös alempana. Olimme tyytyväisiä näkemäämme n. 1 1/2 tunnin kävelyn aikana. Kiitimme opasta ja farmin muuta väkeä.
Jatkoimme juoksuamme. Jarkolla on ollut pari päivää vatsa sekaisin; eikä mikään ole kunnolla imeytynyt. Jarkon juostessa selvästi kuului nesteiden hölskyntä hänen vatsastaan - ei mukava ollenkaan tässä kuumuudessa. Hän kyllä sinnikkäästi piti vauhtia yllä ja niinpä pian juoksuvauhti oli jälleen 4.30 min/km luokkaa. Paluumatka tuntui taittuvan menomatkaa nopeammin. Noin 12 km tuli täyteen Iten-Eldoret -tielle päästyämme. Suuta kuivi ja niinpä ostimme Cocista. Kuvassa voitte nähdä paikallisen kioskinpitäjän, joita onneksi on tämän tästä eri puolilla juoksureittejämme. Näin ei tarvitse kannella mukanaan nesteitä.
Leirikeskuksessa jälleen
Pian matatu saapuikin. Matka leirikeskukseen jatkui nyt istuen. Leirikeskukseen palattuamme jätin kameran huoneeseeni ja lähdin vielä jatkamaan juoksua, jotta tuo päivän juoksutavoite, 15 km tuli täyteen. Aikaa 15 km:lle kului yhteensä 1:13:45. Sitten uimaan ja lounaalle.
Lounaaksi tarjoiltiin spagettia ja porkkana-kurpitsa -kastiketta sekä keitettyjä papuja ja kukkakaalia sekä sämpylöitä. Hyvältä maistui. Sitten parin tunnin levolle.
Aurinkoon hetkeksi ja sitten olikin jo vuorossa päivällinen, joka sisälsi zapati -lettuja ja lihapataa sekä ugalia ja sämpylöitä ja jälkiruokana passiohedelmää. Tänään keskellä päivää olivat lähteneet kanadalaiset, mutta tilalle saapui tansakalainen nuoripari ja pari amerikkalista coachia. Puhetta riitti joka pöydässä. Osa alkoi ruokailun jälkeen pelata korttia ja osa lähti keskustelujen jälkeen yöpuulle. Minä otin termoskannullisen kuumaa vettä mukaani huoneeseen huomisen aamun puuroa varten. Iltatoimien ja kirjoittelun jälkeen menin makuulle n. klo 11:00.
Tänään oli siis vain yksi treeni. Samoin on huomenna vain aamusta juoksua, 15 km kevyttä ja iltapäivällä salia. Nämä kaksi päivää ovat tarpeellisia korkean ilman alaan adaptoitumisen vuoksi.
Nyt toivotan teille kaikille hyvää yötä - nukkukaa hyvin ja nähkää kauniita unia!
Terveisin,
Harri
Kello on 20.30, kun alan kirjoittaa blogiini tämän päivän kulkua. Illalla oli sähköt poikki jonkin aikaa ja myös Safaricomin yhteydessä oli joitakin ongelmia, koska en päässyt Internettiin. Mutta nyt homma taas skulaa.
Kirahvi-puisto -vierailu
Sovimme eilen illalla Jarkon kanssa menevämme keskiviikko-aamuna kirahvi-puistoon ja niin teimmekin. Klo 07:30 söimme aikaista aamupalaa ja sitten suuntasimme matatulla 16 km Eldoretin suuntaan. Autosta hypättyämme ulos suuntasimme juosten oikealle erkanevaa tietä. Tie oli melko kivinen ja autojen ohittaessa pöly leilaili ilmassa. Meillä molemmilla oli tämän päivän juoksuohjelmassa 15 km:n lenkki; Jarkolla kevyt ja minulla kevyt/reipas. Aloitimme rauhallisesti 5 min/km. Mutta melko pian vauhti vakiintui 4.30 min/km. Melko reipasta menoa minulle. Muutaman km:n juostuamme vastaamme tuli lähes 30:n kenialaisen juoksijan ryhmä melkoista vauhtia, coachi näytti istuvan autossa tyytyväisenä. Me jatkoimme matkaa n. 6 km:iin saakka, jolloin pääsimme Sergiotin kirahvi-puiston portille. Portinvartijalle esitettyämme asiamme hän avasi portin ja pyysi kävelemään seuraavalle portille 300 m:n päähän. Toinen portti avattiin ja annettuamme 500 Kenian shillinkiä kumpikin portinvartijalle, saimme mukaamme oppaan. Oppaan avulla avattiin kolmas portti ja niinpä olimme kirahvi-puistossa. Aurinko paistoi kuumasti; minulla on vähän liian kuuma asu päällä, mutta sitä on nyt turha valittaa tässä vaiheessa. Kävelimme eteenpäin melko levää hiekkatietä. Yhtäkkiä opas näytti oikealle kohti kukkulaa ja siellä näimme kaksi pitkää kaulaa pilkistämässä puiden seasta. Upeita otuksia nuo kirahvit! Yritimme lähemmäki, mutta kirahvit olivat valppaita ja pinkaisivat pakoon niin, että emme niitä enää nähneet.
Jatkoimme matkaa eteenpäin. Suuntasimme toista kukkulaa kohti heinikossa. Aina silloin tällöin pusikosta pinkaisi impala pakoon. Impala on metsäkauriin näköinen, mutta lihakkaampi versio siitä. Oppaan mukaan puistossa on kirahveja 13 kpl ja impaloita lukuisia kymmeniä. Muita suuria eläimiä puistossa ei ole. Samalla opas kertoo, että Sergoitin farmilla on maata monta sataa hehtaaria ja siellä viljellään maissia ja vehnää. Puistoon tullesamme näimme useita uusia traktoreita ja erilaisia työkoneita. Vauras maanviljelys- ja karjafarmi on kyseessä. Lehmiäkin on kuulemma 500 kpl, jotka lypsetään koneilla. Työntekijöitä tilalla on yhteensä 60, joten suuri työnantaja on kyseessä.
Jatkoimme heinikossa ja kivikossa eteenpäin. Yhtäkkiä edessämme kyyhötti kaksi kirahvia. Voi mahdotonta, miten uljaita eläimiä nämä ovat. Vahinko vaan, että säikkyvät ihmisiä. Sain otettua muutaman kuvan, jotka näette yllä. Jälleen impaloita siellä täällä. Mutta impalasta kuvan saanti vaatii taitoa, sillä ne ovat niin vikkeliä. Yhdestä onnistuin nappaamaan kuvan. Erotatteko yllä olevasta kuvasta impalan?
Palasimme samaa reittiä. Opas näytti nyt korkealle kukkulalle. Näimme aivan kukkulan huipulla pari kirahvia tähyilemässä meitä kohti. Pyysin opasta ottamaan meistä Jarkon kanssa kuvan, jossa kirahvien pitäisi näkyä kukkulalla - tarkkasilmäiset voivat löytää myös kirahvit kuvasta. Ihmeellistä, että noilla jaloilla kavuttaan kukkulan huipulle. Kuivan vuodenajan aikana kirahvit joutuvat etsimään ruokaa eli korkeita puita aina ylempää ja ylempää, kunnes sadekausi saattaa alavammilla mailla olevan kasvillisuuden jälleen vihertämään. Tällöin kirahveja alkaa näkyä useammin myös alempana. Olimme tyytyväisiä näkemäämme n. 1 1/2 tunnin kävelyn aikana. Kiitimme opasta ja farmin muuta väkeä.
Jatkoimme juoksuamme. Jarkolla on ollut pari päivää vatsa sekaisin; eikä mikään ole kunnolla imeytynyt. Jarkon juostessa selvästi kuului nesteiden hölskyntä hänen vatsastaan - ei mukava ollenkaan tässä kuumuudessa. Hän kyllä sinnikkäästi piti vauhtia yllä ja niinpä pian juoksuvauhti oli jälleen 4.30 min/km luokkaa. Paluumatka tuntui taittuvan menomatkaa nopeammin. Noin 12 km tuli täyteen Iten-Eldoret -tielle päästyämme. Suuta kuivi ja niinpä ostimme Cocista. Kuvassa voitte nähdä paikallisen kioskinpitäjän, joita onneksi on tämän tästä eri puolilla juoksureittejämme. Näin ei tarvitse kannella mukanaan nesteitä.
Leirikeskuksessa jälleen
Pian matatu saapuikin. Matka leirikeskukseen jatkui nyt istuen. Leirikeskukseen palattuamme jätin kameran huoneeseeni ja lähdin vielä jatkamaan juoksua, jotta tuo päivän juoksutavoite, 15 km tuli täyteen. Aikaa 15 km:lle kului yhteensä 1:13:45. Sitten uimaan ja lounaalle.
Lounaaksi tarjoiltiin spagettia ja porkkana-kurpitsa -kastiketta sekä keitettyjä papuja ja kukkakaalia sekä sämpylöitä. Hyvältä maistui. Sitten parin tunnin levolle.
Aurinkoon hetkeksi ja sitten olikin jo vuorossa päivällinen, joka sisälsi zapati -lettuja ja lihapataa sekä ugalia ja sämpylöitä ja jälkiruokana passiohedelmää. Tänään keskellä päivää olivat lähteneet kanadalaiset, mutta tilalle saapui tansakalainen nuoripari ja pari amerikkalista coachia. Puhetta riitti joka pöydässä. Osa alkoi ruokailun jälkeen pelata korttia ja osa lähti keskustelujen jälkeen yöpuulle. Minä otin termoskannullisen kuumaa vettä mukaani huoneeseen huomisen aamun puuroa varten. Iltatoimien ja kirjoittelun jälkeen menin makuulle n. klo 11:00.
Tänään oli siis vain yksi treeni. Samoin on huomenna vain aamusta juoksua, 15 km kevyttä ja iltapäivällä salia. Nämä kaksi päivää ovat tarpeellisia korkean ilman alaan adaptoitumisen vuoksi.
Nyt toivotan teille kaikille hyvää yötä - nukkukaa hyvin ja nähkää kauniita unia!
Terveisin,
Harri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti